Hyvinvointialueet ovat joutuneet toimimaan jatkuvassa vastatuulessa Petteri Orpon (kok) hallituskauden aikana.

Muutoksilla, kuten ikääntyneiden ympärivuorokautisen hoidon hoitajamitoitusta laskemalla ja hoitotakuun pidentämiselle kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen, on sekä heikennetty sote-palveluiden toimintaa että vähennetty hyvinvointialueille tulevaa rahoitusta.

Lisäksi yksittäisiin hyvinvointialueisiin vaikuttaa se, miten ministeriön rahoituslaskelmat kehittyvät. Niissäkin muutokset voivat tulla yllättäen, mikä tekee talouden suunnittelusta vaikeaa.

NYT LOKAKUUN loppupuolella tulleet uudet hyvinvointialueiden rahoituksen painelaskelmat, eli arviot aluekohtaisen rahoituksen kehittymisestä, kertoivatkin hyvin karuja lukuja esimerkiksi Pohjanmaalle.

Vuosina 2027-2030 Pohjanmaan hyvinvointialueen rahoitus tulee laskemaan eniten koko maassa, yhteensä 66 miljoonaa euroa.

Uudet rahoituslaskelmat vievät pohjaa talouden tasapainottamiselta, kun rahoitus vähenee entisestään aiemmista tasapainottamistoimista ja -suunnitelmista huolimatta.

Nykyisen rahoitusmallin ongelmista on kertynyt enemmän kuin tarpeeksi tietoa. Rahoituslaki tarvitsee korjaamista, on tarvinnut jo pitkään, mutta Orpon hallitus ei ole ikävä kyllä tarttunut asiassa riittävästi toimeen.

Kun rahoituslakia säädettiin Sanna Marinin (sd) hallituksen aikana, olosuhteet olivat aivan toisenlaiset kuin missä olemme viime vuodet eläneet.

On myös selvää, että suurten uudistusten kanssa tulee aina vastaan asioita, joita ei niitä tehtäessä voi ennakoida ja joiden toimimista ei voi tietää ennen kuin käytännöstä on kokemusta.

KAIKKI HYVINVOINTIALUEET ovat olleet yksimielisiä siitä, mitä nyt tarvitsisi tehdä.

Mallia tulisi muun muassa yksinkertaistaa selkeyttämällä palvelutarpeen määrittelyä, mutta samalla olisi vältettävä lisäämästä uusia indikaattoreita jo ennestään sekavaan laskentamalliin.

Myös rahoituksen nollasummapeli on lopetettava, koska ei ole kestävää leikata rahoitusta toisaalta, jos toinen alue tarvitseekin sitä lisää.

Ei voi olla niin, että vuoteen 2030 mennessä yksi alue voi palkata 4500 uutta työntekijää, kun taas toisen alueen pitää pystyä vähentämään 1300 työntekijää. Tämä uhkaa yhdenvertaisen hoidon toteutumista eri hyvinvointialueilla.

RAHOITUSLAKIA parantamalla voidaan varmistaa nykyistä paremmin se, että hyvinvointialueet pystyvät paremmin huolehtimaan tärkeimmästä eli siitä, että jokaisen oikeus saada hoitoa ja apua ajoissa toteutuu.

Orpon hallitus ei ole tässä tehtävässä onnistunut, mutta seuraavalla hallituksella on vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta kaikki mahdollisuudet onnistua suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisessa.

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustaja Vaasasta.